No matter where you go, always remember where you came from

Ajattelin kertoo näistä vaihtarijutuista vähän lisää. En ihan tiiä mitä pitäis kertoo nii sanokaa toki mitä haluutte tietää :)

Perhe: Hostisä, joka on työskennellyt Suomessa joskus aikoja sitten pari vuotta. Joten se osaa puhua ihan pikkusen suomeakin! Tän takia ne onkin halunnut jo monta vuotta niille vaihto-oppilaan Suomesta. Pääsen siis opettamaan hostiskälle suomea :) Sitten on hostäiti, joka oli tehnyt lopullisen päätöksen, että ne haluaa mut sinne, kun oli 3 mistä valita :) Olinkin superiloinen, kun tän kuulin! On upee tunne, että joku perhe haluaa nimenomaa mut sinne niiden perheeseen vuodeksi. Ei sitä voi edes sanoin kuvailla.
Sitten on 17-vuotias isoveli, joka on munkans samassa koulussa ja 15-vuotias pikkuveli, joka pelailee baseballia. Lisäksi vielä pieni söpö koira, jonka nimi on Jazmine.

Utah: Paikka on siis Utah, South Jordan. Se on Salt Lake Cityn esikaupunkialuetta. Siihen SLC:n keskustaa on South Jordanista joku 25 min matkaa nii ei oo pitkä matka sinnekkään :) South Jordanissa on 54514 asukasta ainakin sen kotisivujen mukaan. SLC on tunnetusti mormonialuetta ja niin myös mun hostperhe on mormoneita. Joten uskonnot eroaa vähän, mutta saan itse päättää menenkö kirkkoon mukaan kun he menevät.

Ulkona oli ihan mahtava sää! Lueskelin tota runokirjaa terasilla (koska lukio) ja nautin auringosta. 

Koulu: Koulusta kerroinkin aikasemmassa postauksessa jo. Eli siis Bingham High School on koulun nimi ja se on iso koulu. 2 ainetta mitkä on mulle pakollisia, niin on englanti ja amerikan historia. Sitten se englannin kurssi on semmonen mikä on vähän 'paremmille', voiskohan noin sanoa. Mietittiin hostperheen kanssa, että miksköhän mun sinne pitää mennä, mut päädyttii semmosee tuloksee, että kun Suomessa koulujärjestelmä on niin hyvä nii mun pitäis pärjätä sillä kurssillä hyvin. Sitten ajattelin, että suoritan Amerikassa sen ajokortin! Siihenhän on koulussa omat oppitunnit, mutta autoa en saa ajaa kun ainoastaan ajotunneilla. Katsoo nyt, että miten sen kortin kanssa käy :) Se ei nimittäin päde ihan samalla lailla (kirjotetaankohan toi noin..) täällä Suomessa.

Idean mä sain vaihtoon lähtemisestä jo ala-asteella ku meillä oli vaihto-oppilas Etelä-Afrikasta. Sit viime syksynä äippä alko kiikuttaa mulle koko ajan kielimatka- ja vaihto-oppilasvuosiesitteitä (halus kyl vissiinki että kielimatkalle meen) ja sit kiinnostus taas kasvo ja sit laittelinkii jo hakemuksii Rotarylle ja Exploriukselle. Kävin rotareitten haastattelussa ja ku laitoin myöhemmin sähköpostia, että millonkohan saan tietää vastauksia nii ei oo vastausta vieläkään näkynyt.. Onneks hain myös Exploriuksen kautta ja kävin myös niitten haastattelussa. Jännitin sitä haastattelua ihan turhaa, se oli aika rento ja siinä oli pieni kielitesti, joka meni ihan hyvin. Eikä mun tarvinnut kuunteluosiota tehdä ollenkaa, koska kommunikointi suju englanniks sen haastattelijan kanssa kuulemma sen verran hyvin :) Sit tuli nopsasti vastauksia, että mut on hyväksytty! Muistan, ku istuin kauan aikaa vaa sängyllä ja tuijotin sitä kirjekuorta ku en uskaltanu avata sitä :DD

Amerikan valitsin siksi, koska haluun olla osa sitä school spirittiä vuoden ajan ja nähä vähä erilaista maailmaa :) Eurooppaa pääsen kiertelee lisää myöhemminkii, vaikka aikuisena työelämässä. Toki voi olla mahollista, että joskus myöhemmin päädyn Amerikkaankin. Ei sitä ikinä tiiä mihin tää elämä heittelee :) Nyt on kuitenkin ainut mahdollisuus päästä high schooliin ja olla ns. amerikkalainen teini.

Nyt tuli aika paljon tekstiä, ehkä tän joku jaksaa lukea!