tiistai 26. maaliskuuta 2013

Prom 2013

Mul on kiirettä pidelly nii ei oo paljoo ehtiny taaskaan päivitellä! Viime vklp oli Prom, joka oli ihan huippukiva ja koko päivän tunsin itteni prinsessaksi :3 Perjantain mentiin Boondocksiin pelailemaan pelejä ja lasertagiä, sekä sen jälkee mä ja Dalin ja yks toinen pari mentiin Village Inn nimiseen ravintolaan syömään aamupalaa 11 jälkee illalla.. :D Lauantaina mentiin laittamaan hostäipänkaa kynnet ja siellä vierähti yli 3 tuntia ku se nainen tykkäs höpötellä vähä turhan paljon. Siitä kotiin laittautumaa valmiiks. Lisan sisko laitto mun meikit ja Lisa laitto hiukset. sekä mekon päälle saamiseenkin tarvittiin kaksi ihmistä kun korsetin kiinni laittaminen kesti ikuisuuden. Dalin tuli mut noutamaan ja räpsittiin muutama kuva ja sitten mentiin loppuryhmän kanssa myös ottamaan kuvia tyylikkäästi myöhässä. Tarkotus oli siitä mennä Cheesecake Factoryyn syömään, mutta se oli turhan täynnä, joten mentiin Macaroni Grilliin. Randomit ihmiset tuli vastaan ja kehuivat kuinka kaunis mekko mulla onkaan ja pyysivät saaha näkemään kenkiä haha. Yks pikku tyttö tuli hehkuttamaan kädet heiluen kuinka prinsessalta mä näytänkään, haha oli ihan prinsessa olo kyllä :) Ruoka oli herkullista ja sitten mentiin U:hun (yliopisto) missä se tanssi oli ja otettiin lisää kuvia ja tanssittiin se aika mikä meillä jälellä oli. Tanssiaisten jälkeen mentiin Haydenin luokse pelaamaan Apples to Apples peliä ja huomasin, kuinka mun huumorintaju on välillä niiiin erilainen kun näitten haha, ja johtuu tietysti osaksi siitäkin kun en mikään jenkki ole alkuperin niin menee vähän ohi vielä jotkut vitsit haha. Overall mahti ilta ja täydellinen ekaksi ja viimiseksi Promiksi :) 


Toi on vaikeempaa ku voitte kuvitellakkaan..

Hostiskä huuteli jotaa muikkuu ja muita suomalaisia sanoja ni kuulosti tosi hassult...
Suurinosa kuvista oli vissii tämmösiä haha 

Mun ryhmä oli huurjan hauska!
Nyt mä meen untenmaille ja huomenna suunnaksi Las Vegas! Jiihaaa



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Welcome to my world

It's not easy, but it's worth it. Mua pyydettiin tekemään postaus mun perheestä ja vastoinkäymisistä ynnä muista. Jotenka kerron nyt mun perheestä ja samalla ekasta päivästä ja höpöttelen jostaan muustakin, kun en oo kunnolla kirjotellut vähään aikaa mun fiiliksista. Mun hostperheessä on siis äiti, isä ja kaksi veljeä, sekä koira, Jazmine. He ovat mormoneita, joten se aiheutti heti aluksi epävarmuutta mun vanhemmissa siellä Suomessa. Kuitenkin heti ensimmäisen skypettelyn jälkeen mä tiesin, että mä tuun viihtymään tässä perheessä. Skypettelin kevään ja kesän aikana useita kertoja niiden kanssa, mutta mä yleensä olin ihan tuppisuuna kun en mitään uskaltanut sanoa. Oon aina ollut suht hyvä englannissa, mut ei oo tosielämässä sitä tarvinnut pahemmin käyttää. New Yorkissa olin ensin kolme päivää, mutta nekin vietin enemmikseen suomalaisten kanssa, kun niiden kanssa tuntu 'turvalliselta' olla. Heti Utahiin saapuessa se tuntui juuri siltä niinkuin sanottiinkin, että sut tiputetaan suoraan lentokoneesta kohti tuntematonta. Kävelin lentokoneesta reippahasti hakemaan laukkuja ja luulin, että ensin laukut ja sitten etsin hostperheeni, mutta ne olikin sähläämässä jotain omaa welcome ja sofi kylttien kanssa ja siinä mä yhtäkkiä olin niiden edessä, kaikki yhtä yllättyneinä.



Heti ekana päivänä kaikki oli niin overwhelming, etten ihan muista kaikkea mitä oon puhunu kellekkii ja mistä. Meillä oli neighborhood partyt samaisena iltana ja tuli niin monta uutta naamaa ja nimeä esittäytymää, etten ois ees huomannut varmaan jos oisin jolleen esittäytynyt monta kertaa. Muistan myös millasena näin tän talon, kun tulin ekaa kertaa ja vaikkei tää kovin sokkeloloinen olekkaan nii olin heti eksyksissä ja piti kysyäkin, että missäs se mun huone nyt olikaan. Soitin kotiin ja siellä olikin jo yö, heti alkoi ärsyttää 9 tunnin aikaero, koska halusin kertoa lisää. Äiti kysyi, että onko kaikki hyvin, olihan kaikki hyvin, mutta tippa linssissä silti sanoin hyvät yöt. 10 more months to go. Sen jälkeen käytiin Zupassa syömässä ja nää laittoi mut maistamaan Root Beeriä (hyi maistuu samalle kuin yskänlääke) ja Ranchia (lemppari dressing siitä päivästä lähtien), ja sinne haluaisin myös mennä mun viimisenä päivänä täällä. Sitten aikaero myös painoi, mutta yritin mahdollisimman pitkään sinnitellä.



Olin koko ekan päivän niin nervous ja puhuminen pelotti, mutta aina sain itseni ymmärretyksi ja vaikka manasin itseäni, että olisi pitänyt harjotella puhumista enemmän ennen kuin tänne tuli, niin kaikki oli yllättyneitä kuinka hyvin puhun ja ymmärrän englantia. Heti piti tajuta, ettei täällä ole niitä suomalaisia keihin voi turvautua, piti vaan uskaltaa heittäytyä ja jutella randomeille ihmisille ja opetella puhumaan sitä small talkkia. Nopeasti koulussakin huomasi, että kaikki kiinnostaa tietää kaikki vaihtarista, mutta seuraavana päivänä ei saateta edes moikata. Piti etsiä oma kaveriporukka ja löytää ne omat luottokaverit. Jäin ehkä liikaa jumittautumaan muiden vaihtareiden kanssa, mutta löysin samalla uuden parhaan kaverin, joten en voi valittaa. Kaveriporukka on muuttunut tähän päivään saakka ja jatkaa muuttuumistaan, koska vieläkin tapaa koko ajan uusia ihania ihmisiä. Itse olen huomannut, että Amerikkalaisiin tyttöihin on helppo tutustua, mutta niiden kaveriporukkaan on lähös mahdotonta tunkeutua, ainakaan kunnolla. Pojat sen sijaan ottaa sut ilolla vastaan ja pyytää ja ottaa kaikkeen mukaan :) 


Aluksi stressasin kauheesti kaikesta. Pitäisi saavuttaa enemmän, pitäisi puhua paremmin, aksentin pitäisi häipyä enempi, pitää nähä enemmän paikkoja, tutustua enemmän uusiin ihmisiin, skypettää enemmän, eikun vähemmän, ei saisi jutella joka päivä kotiin kavereille, mutta mitäs kun onkin kauhea ikävä, ottaa enemmän kuvia, urheilla enemmän, tehä kaikkea enemmän. Stressasin joka asiasta ja näinkin sen takia painajaisia koko ajan. Vaihtareista sanotaan, että me ollaan kuin raskaana olevat naiset. Syödään tuplasti enemmän ja ollaan tunteellisia. Voin todistaa väitteen olevan totta. En itke usein enää, mutta välillä kaikki mitä sisällää pitää nii tulee samalla kertaa ulos ja se saattaa vaikka lähteä siitä kun farkut ei sovikkaan enää.. Nyt kun tänne tuli kevät ja eilen ja toissapäivänä oli reilu 20 astetta lämmintä nii mun fiiliks pomppas taivaisiin samantien, ja nyt on semmoin fiilis, ettei jaksa mistään stressata ja annan elämän vaan mennä ja nautin täysillä näistä viimosista kuukausista. (Huomaa arvosanoistakin kun oon chillisti alkanut ottamaan..) Käyn myös salilla aina koulun jälkeen ja on niin paljon parempi olo. Mulla on paljon suunnitelmia seuraaville kuukausille, enkä malta odottaa, että pääsen lisää muistoja tekemään! Ja ensi viikolla on Prom(!!!) Nyt tuli kunnon hehtaaripostaus, mutta ehkä joku tän jaksaa lukea. Pus terkkuja Suomeen

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sitä ja tätä

Ciao! Mulla ei oo oikee intoa kirjotella tänne mitää pidempiä stooreja tai fiiliksiä, mut suunnitteilla ois vähä kunnollisempia postauksia kuhan alkais teksti taas sujumaan. Täs on kuvia suurimmaks osaks puhelimesta, jonne tuleekin tallennettua eniten tota arkea. Vietin tän viikonlopun niin hauskassa seurassa, että vatsalihaksiin sattuu vieläkin kun oon nauranut niin paljon, voi tietysti johtua salirääkistäkin mitä Joelle laittaa mut kestämään nykyään. Perjantaina mentiin salille koulun jälkeen ja illalla mentiin Zachin luokse porukalla pelailemaan niitten basementtiin ping pongia ja pöytäfutista ja sit nää innostu pelaamaan videopelejäkin esim. Call Of Dutya ja Zombie peliä, joka on ihan creepy mun mielestä. Tuli nimittäin huudettua ja piilouduttua ohjaimen taakse. Lauantaina mentiin päiväksi lautailemaan ja oli upea keli, mutta vähä liian lämmin. Taitaa olla kohta jo laskettelukausi ohi kun lumet sulaa niin kovaa vauhtia. Sitten illalla mentiin Andrewn 'pippaloihin', siellä ei kuitenkaan kauaa viihdytty, joten mentiin poikien ja Joellen kanssa kirkon pihalle ja me tytöt vuorotellen opeteltiin ajamaan autoa (automaatti), ja tietysti oltiin luonnonlahjakkuuksia ja oli tosi hauskaa. Sitten mentiin johonkin keskeneräiseen taloon ja se oli kauheen pelottavaa yöllä. Pojat halusivat sitten mennä Walmarttiin, joten mentiin sinne ja Joelle työnteli siellä mua noissa kärryissä mistä onkin kuvia ja kiidetttiin karkuun Walmartin työntekijöitä :D Sitten sen jälkeen viiletettiin kattoikkunassa ja naurettiin liikaa. Ja tänään on löhöilypäivä! Toivottavasti sielläkin kaikilla on hauskaa ja alkais olemaan vähän jo kevättä rinnassa :) Adios! 

1. Niiin hyviä sipsejä 2. Kaikki kirjottaa yleensä mun nimen tuollei 3. Photo tunnil leikittii photoshopilla 4. Joku aamupic

1. Brighton 2 ja 4 Käytii eilen Walmartis riehumas

1. Calligraphyn tunnilta 2. Brightonista 3. Kirkkoon lähössä 4. Anni ja Joelle pelas perjantain call of dutyy......

1. Eevankaa suunniteltii ens kesää 2. Amerikkalaiset omatekoset piparit omnom 3. Fiilistelin vanhoi biisui 4. Pizzeria Piessa oli cool kello, who cares? 

1. Löydettiin popcorn kauppa = heaven 2. Menin sinne noinkin tyylikkäänä 3. Takat on huijausta täällä, ne laitetaa jopa päälle samal tavalla ku valot!! 4. Plöö 

Nassukoita

1. Photo tunnilta 2. Reenaamaa lähös 3. Surkunassu kun ikävä oli 4. Hissantunnille tein esitelmän kamerasta

1. Luokan pro 2. Jonkuu päivän nassukka 3. Tunnit on välil ihan kauheen kiinnostavia... 4. Nutellaaa omnom

Tää on tää meiän Walmart reissu! Ja sit viiletetää kattoikkunast woohoo

1. Tehtiin pienet kirjat vai mitkälie onkaan mun calligraphyn tunnilla 2. Bryanin huuuge purkkapallo 3. Koulun vessas peiliteineilees ihq 4. Mun upee raketti mitä tehtii äikän tunnilla

1 ja 2. Sweetheartseista 3 ja 4. Laskettelemassa Brightonissa. Joelle oli vähä toivoton ku yritettii opettaa Brockkii lautailee :D

1. JC Penney 2. Jambo Jambo Jambo 3. Piu 4. Carl's Jr. meiksin lemppari



Aloin taas käymää salilla nii vähä motivaatiota.. 

1. Luokan pro again 2. Lautailun jälkee m mm 3. Meil ei mitää mikropoppareita syyä 4. Calliqraphyn tunnilta

Lautailemassa Brightonissa agaain :) Upeet maisemat