Welcome Home

Kuvia mun tuliaispippaloista! Nääkin tosiaan oli jo reilu kuukausi sitten.. Oli ihanaa päästä näkemään kaikkia murusia taas, mutta monta kertaa huomasi kuin ulkona oon jostain jutuista ja siitä saakka on ollut semmonen olo, että kuulun jenkkeihin. Nyt tää elämä on lähtenyt joten kuten pyörimään taas eteepäin, tosin ihan eri tavalla mitä olin odottanut. Sydän leijailee vielä siellä Amerikan maan päällä ja pää on ihan sekasin. I don't know how to deal with this feeling so I'm not thinking about it. 

Mun kaverin hostveli oli täällä ja pääsin puhumaan taas englantia kunnolla. Oon huomannu että Suomeks saan ilmastua itteäni paremmin, mutta englantia puhuessa oon jenkkisophie ja tykkään itsestäni semmosena.

DC

Heipsansaa! Olin tosiaan muutaman päivän Washington DC:ssä vaihtarivuoden lopussa Exploriuksen Year End Campilla. Olin samassa huoneessa suomalaisten Fannyn ja Venlan kanssa ja mulla oli super hauskaa heidän kanssaan. Koko leirin kaikilla vaihtareilla oli semmonen fiilis, että olis pienellä lomalla ja kohta mennään takasin sinne missä lie vietettiinkään vuotemme. Ei kukaan osannut ymmärtää että tää vuosi olisi nyt ohi. Toisaalta se oli vaan hyvä, koska muuten olisi ollut aika itkuisaa. Vaihtareiden kanssa on tosin aina ihanaa, koska ne on ainoita ihmisiä ketkä ymmärtää mua oikeesti :D Ne tietää mitä oon käynyt läpi, ja jutellessa kokemuksistamme siellä oli aina joku joka huusi että 'HEY THE SAME THING HAPPENED TO ME!!' tai vastaavaa. Viimisenä iltana keskusteltiin vuodestamme, koska kotimaassamme ketään ei kuulemma kiinnosta kuunnella 5 minuuttia kauempaa eikä kukaan ymmärrä. Enpä ymmärtänyt silloin, että ne olikin ihan tosissaan, joten todellisuus iski pahemmin kuin osasin odottaa palatessani Suomeen. Täällä ollaan nyt kohta jo 3 viikkoa oltu ja pää raukkani on vieläkin sekaisin. Oon aika jäljessä tässä postailussa kaikesta, mutta postailen viimisistä päivistä Utahissa, Welcome Home party kuvia, Juhannus kuvia, ja fiiliksiä ynnä muuta jos vielä jaksatte lueskella! 

Täs huomaa hyvin miltä pohjoismaalaisten kuuluisi näyttää.. 

Kotona(ko)

Aaapuuva. Viikko sitten mä lähdin Amerikan kodista ja torstaina mä olin Suomen kotona. Tässä on kuvia sunnuntailta kun syötiin aamupala yhessä ja mun kaverit tuli sanoo heipat. Osa niistä tuli lentokentälle asti sanomaa hyvästit mikä ei helpottanu kyl yhtään lähtemistä. Juuri nyt en ees halua käydä sen lentokentän tapahtumia uudestaan läpi, koska en halua ajatella. Kun rupean ajattelemaan liikaa oon varma et siitä alkaa alamäki eikä huonolle ololle tuu loppua ihan samantien. Sunnuntai oli nimittäin vaikein, rankoin ja itkusin päivä mun elämästä. Nyt oon kuitenkin kotona ja perjantaina ehti olla jo kotiintulo pippalotkin. On ihana nähdä kaikkia kavereita taas, mutta sen huomaa monissa asioissa, että oon ollut pois sen 10 kuukautta. Ihmiset ei tiedä miten niiden pitäis käyttäytyä mun kanssa ja on monia uusia kuvioita, mistä mä oon jäänyt ulkopuolelle ja mun pitää joko antaa asioiden mennä ajallaan paikalleen tai sitten pitää vaan tottua ja hyväksyä asiat näin. Näitä kuvia on hurjaa katsoa, koska tuntuu että vaikka tosta on tasan viikko niin ihan kun en olisi nähnyt niitä ikuisuuteen. Mulla on nyt jo älytön ikävä ja I don't know how I'm supposed to feel like, osa mun sydämestä tulee aina olemaan niiden luona. I guess it's time for a change again. 

Saying Goodbye

Kotiinlähtö lähestyy niin nopiaan että hirvittää. Koko viikon on ollu hurja kiire eikä mulla oo ollut edes aikaa nukkua kunnolla ja sen tunnen koko kehossakin. Maanantain oli Yearbook Stomp, siellä signeerattiin kaikkien yearbookkeja ja kirjotettin mukavia juttuja. Olin sinä päivänä koulussa 14 tuntia.. Se olikin sitten viiminen päivä koulua ja se oli tosi haikeeta. Piti sanoa monia hyvästejä.. :( Tiistaina Graduation, johon mäkin pääsin osallistumaan ja sain semmosen todistuksen tästä vuodesta. Samana päivänä oli Senior Sunrise. Mentiin Mona Lake nimiseen paikkaan seuraavan vuoden senioreitten kanssa. Me grillattiin uitiin tansittiin juteltiin naurettiin syötiin ja katteltiin upeinta tähtitaivasta minkä oon ikinä nähnyt. Aamu 5 ajettiin takasin koululle ja katottiin sunrise yhdessä. Keskiviikkona yritin nukkua vähän ja sitten mun kaverit piti mulle 'surprise' going away partyt mut mä tiesin niistä nii hiphei ei ollukkaa niin iso ylläri haha. Oli kauheeta sanoo joillee niistä jo hyvästit. Torstaina mentiin Lagooniin, joka on iso huvipuisto täällä ja siellä oli super hauskaa. Perjantaina nukuin pitkään ja illemmalla menin viimiselle treffeille Josen kanssa :( Oon yrittänyt alottaa pakkaamaan mut se on tosi turhauttavaa, ja haluaisin vaan tehä itkupotkuraivarit, koska en halua pakata, en halua sanoa hyvästejä, en halua tehä kaikkea viimistä kertaa, en vaan halua. Kohta mä oon jo lentokentällä ja mun pitäis muka pystyä päästämään irti mun perheestä. Vaikka on kiva nähdä kaikkia kotosuomessa niin tekisin mitä vaan että voisin olla edes viikon pidempään täällä. Minne onkaan nää 10 kuukautta kadonnut? Mä en oo vaan valmis menemään takaisin.