Heyyy! En oikee ikinä tiiä mitä tänne pitäs kirjotella nii ehdotelkaa toki, jos ideoita löytyy :D Viikonloppuna käytiin tuolla canyoneilla kuvailemassa perheenkaa ja kävästii Oktoberfesteilla kattomas millasta siellä on. Noi vuoret näyttää ihan älyttömän upeilta ku lehet muuttaa väriää. Joissaa puissa on suurinpiirtein vaaleenpunaset lehet :-D Eilen tein Lisan kanssa makaroonilaatikkoa! Oon yleensä surkee kokki, mut siitä tuli tosi hyvää! Mun lempifuudii nii kyllä maistu, nytkii syön sitä tässä samalla omnom.. (8 Eilen olin myös tyttöjen soccer pelissä ottamassa kuvia McCaden ja Tylerinkaa yearbookkia varten :)
Parin päivän aikana oon myös tehny mun ihka ensimmäisen pinky promisen ja ensimmäisen touchdownin yeaah!
Torstaina oven taakse ilmesty 2 pikku poikaa paketin ja kortin kanssa ja sano, että tää on Sofille. Tossa ekassa kuvassa näkyy ne molemmat ja paketin sisällä oli cupcake :) Mun kaveri Tim, joka on saksalainen vaihtari pyysi mut siis Homecomingiin! Seuraavassa kuvassa näkyy mun vastaus ja laitoin tommosee putelii Swedish fishejä. Täällä Utahissa siis on tapana aina vastatakkin jotenkii erikoisesti :D En tienny tota yhtää entuudestaa, mut internetin ihmeellisestä maailmasta onneks löytyy aina vaikka ja mitä :) Meillä on ensi viikolla koulussa Homecoming week ja en oo ihan varma et mitä kaikkee se sisältää. Sitte perjantaina on football game ja lauantaina Homecoming dance :) Aikasemmin oletin, ettei mua varmaa ees pyydetä Homecomingii ku en tunne kovin monia ihmisiä silleen tosi hyvin, mut myöhemmin sain kuulla et 2 muutakin jätkää ois mua pyytäny :-D
Oon huomannu et oon vielä tosi paljo kiinni mun Suomielämässä ja juttelen lähes päivittäin jollee mun kavereista. On vaan tosi hankalaa päästää irti ja keskittyy täysillä täällä elämiseen. Esim. mun unissa seikkailee viel suomikaverit ja unet on suomeksi ja ajattelen vielä suurimman osan asioista suomeksi. Tietysti siihen menee aikaa et ajattelisin suomeks yms. En olettanukkaa et kuukauden jälkee oon täysin amerikkalainen. Oon kyl jo hyvin päässy täällä normaaliin arkeen kiinni, eikä joka päivä tule enää uusia ihmeellisiä asioita. Päivittäin kyl saa ihmetellä näitten amerikkalaisten touhuja! Sitä irti päästämistä vois vähän helpottaa se, että ois hyviä kavereita kenen kanssa viettää aikaa. Koulussa mulla on kyllä kavereita, mut semmosia kavereita ei ole kenen kanssa vapaa-ajallakin hengaisin. Tiiän, että tuun vielä semmosiakin kavereita saamaan mut pitää vaan olla kärsivällinen :-D Vielä on myös tosi vaikea ajatella, että mulla on oikeesti ihan toinen elämä täällä.
Koti-ikävästä en ole vieläkään pahemmin kärsiny. Suomea tai Haminaa ei ole ikävä oikeestaan yhtään, koska kaikki kaverit valittaa vaan kuinka tylsää tai huono sää siellä on :-D Välillä tulee ikävä kavereita tai perhettä, mut yleensä se menee tosi nopeasti ohi. Juttelen melkeestään joka sunnuntai skypessä äiskän, iskän, Emilian, Jebsun tai Jennan kanssa ja yllätyin tosi paljo ku se ei ookkaan niin rankkaa ku oletin! Luulin ettei skypepuheluista tulis mitään muuta ku kyyneleitä. Parin ihmisen kanssa en kyllä uskalla ees yrittää jutella skypessä ku ois vaan liian rankkaa nähä toisen kasvot ja kuulla ääni.
Ennen tänne lähtö pelkäsin, että mitä jos kaverisuhteet huononee vuoden aikana, mut nyt tiiän et ne tärkeimmät ihmiset on ja pysyy, eikä yhtään mikään tuu muuttumaan. Ja se on ihana fiilis ku ihmiset Suomessa haluaa kertoa just mulle tiettyjä asioita, vaikka oonkin täällä :)
Hah pahoittelen epäselvää tekstiä.. Jutut hyppii sinne sun tänne, mut niin hyppii mun ajatuksetkii, joten voi voi :)