Kaksikymmentäkolme päivää!? Mihin nää päivät oikein katoaa? Enää kolme kokonaista viikonloppua jäljellä. Kysyin Exploriukselta lentotiedoista, mutta ne ei olleet vielä varanneet lentoa. Sen verran pysty kertomaa, että pitää varautua aikaseen herätykseen. Olin aikasemmin ajatellu, että haluun kaverit kentälle hyvästelemää meitsin, mut nyt ku miettii nii ehkä se on jo tarpeeks rankkaa hyvästellä oma perhe lentokentällä.
Haloo Helsinki! - Maailman Toisella Puolen
Ensimmäinen ja viimeinen kuva we<3it
Joku olikin jo laittanut mun blogin blogloviniin, elikkä senkin kautta voi seurailla:)
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Nyt hihnalle laukku
ja viimeinen kuppi naamaan
Kohta pilvien päältä
voin muistaa tämän maan
Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa
En osaa ajatella yhtää et mä oon oikeesti kohta rapakon toisella puolella. Kaikki kysyy koko aika et jännittääkö jo? Ei, mua ei jännitä vielä yhtään. Voi tietysti olla et sillon ku kone nousee ja tajuun, etten tuu takas pitkää aikaa nii paniikki iskee :-D Mulla on pelkästää hyvä fiilis tästä tulevasta vuodesta, vaikka tiiän et se voi olla aika rankka osittain.
Äiti lähti tänään New Yorkkiin ja lähettää sieltä paketin mun hostperheelle. Jos se ei maksais ihan liikaa nii se on hyvä keino saada mulle tavaroita jälkikäteen Utahiin jos on tarvetta. Pakettiin laitettiin ruisleipää, salmiakkia ja kortti! Laitettiin ruisleipä menemään jo nyt siksi, koska ku mä lähen nii se ehtii mennä huonoksi matkalla. Oon kuitenkin sen kolme päivää Nykissä.
Ensimmäinen ja viimeinen kuva we<3it
Joku olikin jo laittanut mun blogin blogloviniin, elikkä senkin kautta voi seurailla:)
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla